Rentoa painonpudotusta

Kuten aiemmin jo mainitsin, minä imetän vielä. Sen johdosta en siis voi varsinaisesti vielä laihduttaa. Karsin syömisiäni melko radikaalisti, mutta se vaikutti selvästi imetykseen heti, joten ajattelin ottaa rauhassa asian suhteen ja aloittaa laihdutuksen kunnolla vasta vähän ajan päästä, kun vauva alkaa saamaan puuroa ja lihaa hedelmä- ja kasvissoseiden lisäksi.

Olen vähän sellainen "kaikki tai ei mitään"-tyyppi, enkä tunne sanaa kohtuus. Saatan syödä jotain herkkuja ihan muutaman tunnin välein milloin milläkin tekosyyllä (huono yö, kävelylenkki, imetys - just name it!). Opettelen nyt kohtuutta, eli olen sallinut itselleni yhden herkkupäivän viikossa. Muuten syön ihan tavallista ruokaa; puuroa, jugurttia, rahkaa, mysliä, hedelmiä, kotiruokaa. Kun alan laihduttamaan, niin suunnittelen ruokavalioni toki tarkemmin ja muokkaan sen paljon niukemmaksi. Aiemmin olen laihduttanut onnistuneesti vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja sille varmaan siirryn nytkin.

Olen 171cm pitkä ja lähtöpainoni on 73.4kg. Olen ennen raskautta ollut noin 65kg, mutta tavoitteeni on nyt 63kg ja ennen kaikkea kiinteytyä ja nostaa kuntoa. Liikuntani menee neljän päivän sykleissä:

1. päivä: Lihaskuntoreeni
2. päivä: Lihaskuntoreeni
3. päivä: Kävely-/hölkkälenkki + venyttely
4. päivä: Vapaapäivä

Olen todellakin surkeassa kunnossa, enkä liioittele nyt yhtään! Pystyn juuri ja juuri juoksem hölkkäämään noin minuutin, kunnes henki meinaa loppua ja oksennus tulla. Olen aiemmin yrittänyt kahteen kertaan Porin juoksukoulua, mutta en ole jaksanut suorittaa sitä loppuun asti. En ole millään tavalla liikunnallinen ihminen, enkä ole vain osannut ikinä nauttia siitä. Nyt kuitenkin olen saanut vähän itsestäni kiinni, se on vähän pakko, jos haluaa kiinteän vartalon ja hyvän kunnon kaikkien näiden raskauksien jälkeen!

Lihaskuntoreenini menee näin:

• Kyykkyjä omalla painolla 10kpl
• Supermies-liikettä 10kpl
• Punnerruksia polvet maassa 15kpl
• Penkkidippi-liikettä 10kpl
• Vatsarutistuksia 10kpl
• Vinoja vatsoja 10kpl
• Hoover-pito 20sek

Tuon jälkeen pidän yhden minuutin tauon ja toistan sarjan uudelleen. Ei siis paljoa, mutta olen nyt toistanut tätä reeniohjelmaa kaksi sykliä ja kolmannella olisi tarkoitus nostaa sarjojen määrä kolmeen ja siitä taas ylöspäin, kun kunto sallii. Olen huomannut, että reeni luistaa aamuisin paremmin, kun ei ole ehtinyt vielä paljoa syömään päivän mittaan, ja koska on valoisaa ja muutenkin virkeä mieli iltaan verrattuna. 3. päivän reenini on 30min kävely-/hölkkälenkkiyhdistelmä, eli hölkkään sen mitä jaksan ja muuten kävelen ripeästi. Lenkin jälkeen venyttelen vielä noin 10 minuuttia.

Mysliä

Paljon vettä, Omega3-kapselit ja D-vitamiinia päivittäin

Lyhyt aika tuntuu pitkältä Hooverissa!

Kotiäidin pikainen lounasviritys: mandariini, ruisleipä, kurkku-raejuusto-tonnikala-setti salaatinkastikkeella ja rasvatonta maitoa.

Lähtöpaino. Pahoittelut surkeasta kuvanlaadusta!

Pitäisikö keskittyä enemmän kuntoiluun ja vähemmän kuvaamiseen?

Tällaista asiaa tällä kertaa, ensi kerralla taas jotain muuta. Reipasta loppuviikkoa kaikille! :)

Kelpaanko minä sinulle?

Olen sen tyyppinen ihminen, joka aina miettii mitä muut ajattelevat. Voinko tehdä niin ja näin, mitähän nuo ajattelevat, jos sanon/teen näin. Jotain tästä pakonomaisesta muiden miellyttämisen tarpeesta ja hyväksynnän hakemisesta kertoo se, että vauvauutisista pitäisi iloita, ei ensimmäisenä miettiä, että mitäköhän kaikki ajattelevat, kun olen näin nuori ja minulla on näin monta lasta. Ryhmässä ja vieraammassa seurassa puhuminen on minulle melko vaikeaa, koska pelkään, että sanon jotain väärin ja minulle nauretaan. Jos mokaan, niin näennäisesti nauran mukana, mutta posket helottaa punaisena ja itku meinaa päästä. Kyllä, minulta, 24-vuotiaalta aikuiselta! En lähde analysoimaan itseäni nyt sen syvemmin, enkä syytä tällaiselle käytökselle yksin varmaan löytäisikään, ehkä olen terapian tarpeessa!

Toivon, että tämä blogi toimii minulle osittain pienenä terapiana, paljastan itsestäni täällä asioita, joita en muuten ehkä kenellekään sanoisi. Vaikka teenkin sen ainakin näin aluksi anonyymisti, niin tämä helpottaa.

Haave nro 4: Itsetunnon kasvatus

Voisinpa olla huoleton ja supliikki tyttö, joka osaa nauraa itselleen, joka osaa pitää esitelmiä luokan edessä ja joka ei pelkää koko ajan mokaavansa. Uskon, että tämän 'haaveista totta'-projektin myötä itsetuntoni kasvaa ja identiteettini kehittyy ja mahtipontisesti sanottuna löydän paikkani tässä elämässä. Osoitan itselleni ja kaikille, että minusta on siihen, muuhunkin kuin vain pakollisen suorittamiseen. Voin tavoitella ja saavuttaa muutakin! Yliopistolla on ilmeisesti jotain ryhmiä esiintymiskammoisille, mutta sitä ennen minun on selviydyttävä yo-tutkinnosta kaikkine esitelmineen. Tässä asiassa varmasti harjoitus tekee mestarin ja mitä enemmän esiintyy, sitä helpompaa se on. Kuulostaa ihan logiiselta, mutta helppoa tai mukavaa siitä ei varmasti tule minulle koskaan. Haaveeni on siis realistisesti, että itsetuntoni kasvaa sen verran, etten enää jatkuvasti pelkää mokaamista ja soimaa itseäni loputtomiin virheistäni, ja että pystyisin esiintymään luontevasti.

Tekstin otsikko, kelpaanko minä sinulle, kuvastaa hyvin ajatuksiani. Mietin, että kelpaanko muille, mutta tärkeintähän on, että kelpaan itselleni.

Haaveideni toteutus etenee hitaasti, mutta varmasti. Lapset ja koti verottavat aikaani ja energiaani luonnollisesti paljon, mutta rehellisesti sanottuna minun on opeteltava käyttämään aikaani hyödyllisemmin ja tehokkaammin. Ehkä minun ei tarvitse tuijottaa ihan joka ikista Livin ja Avan lifestyle- ja kokkiohjelmaa, tai pelata milloin milläkin mobiililaitteella jatkuvasti. Ehkä myös Facebook pärjää ilman jatkuvaa läsnäoloani ihan hyvin! :) Olenkin nyt yrittänyt käyttää aikaani tehokkaammin, katsella dokumentteja edes välillä tositeeveen sijaan ja lukea hieman opettevaisempia tekstejä kuin netin keskustelupalstat. Toki joskus pitää saada olla aivot vapaalla, kun arkikin on näin rankkaa, mutta nyt täytyy muistaa pitää eye on the price!

Talousuutisia heti aamusta

Taloussanastoa for dummies vauvan syöttämisen ohella

Tästä se lähtee!

How it all begins

Tässä sitä ollaan, luomassa omaa blogia. Aloitan kertomalla mistä kaikki sai alkunsa.

Elämäni oli suht' mallillaan, kaikki oli ihan kivasti, ihan ok työ, ihan ok koti, ihan ok taloudellinen tilanne. Ihan ok. Jossain vaiheessa heräsin todellisuuteen ja aloin miettimään elämääni, jota on ihan oikeasti vain yksi kappale. Haluanko, että ainoa elämäni on ihan ok, vai haluanko elää sen onnellisena ja tyytyväisenä itseeni? Sopeudunko vain olosuhteisiin, teen mitä "täytyy" tehdä, vai mitä haluan tehdä? Jatkanko tekosyiden keksimistä, vai ryhdynkö oman onneni rouvaksi? Päätin, että on aika tehdä muutoksia elämääni.

Taustatilanteeni on se, että kaikki koulut on jäänyt käymättä, koska olen tullut teini-ikäisenä äidiksi. Hain kesätöitä, joita sainkin, ja minulle tarjottiin myöhemmin sieltä vakipaikkaa. Otin sen tietenkin vastaan, ja sille tielle jäin. Olen haaveillut kyllä yläasteikäisenä jo, että opiskelen itselleni kunnon ammatin ja luon kunnon uran. No, asiat ei aina todellakaan mene niinkuin on suunnitellut tai haaveillut. Tulen perheestä, jossa opiskeluja ei pidetä niin tärkeänä, vakituinen työpaikka on paljon tärkeämpi asia. Toki opiskelujani olisi varmasti tuettu, mutta niihin ei erityisemmin rohkaistu tai kannustettu. Läheisilläni on varmasti ollut taustalla sama ajatus kuin minulla itsellänikin, eli vuosien lukio- ja korkeakouluopiskelut tuntuivat melko utopistiselta ajatukselta pienen lapsen kanssa. 

Tuon tilanteen jälkeen olen mennyt naimisiin, saanut ylennyksen ja lapsia on tullut lisää, niitä on nyt paljon. Opiskelu tuntuu vielä vaikeammalta ja olen jo 24-vuotias, joten ajatus (yli) 30-vuotiaana valmistumisesta ahdistaa aika lailla!

Mutta itse asiaan; eli tarkoituksenani on nyt listata erilaisia haaveitani ja seurata niiden saavuttamista ja (toivottavasti) toteutumista. Kuka haaveistani tekee totta, jos en mitä itse? Ja toisaalta, kuka haaveitani juuri nyt estää muuttumasta todeksi? Minä itse! Sillä, etten tee asioiden eteen mitään! 

Haave nro 1: Opiskelu ja ura

Olen siis jättänyt koulut kesken ja käytännössä minulla ei ole mitään tutkintoa. Haaveenani on suorittaa aikuislukio, kirjoittaa sieltä hyvät paperit ja päästä opiskelemaan yliopistoon. Tarkemmin sanottuna haluan valmistua kauppakorkeakoulusta. Haluan luoda itselleni kunnon uran vastoin omiani, ja kaikkien muiden odotuksia. En halua tehdä kymmeniä vuosia töitä, joista en pidä, paikassa, josta en pidä, ihmisten kanssa, joista en liiemmin välitä. Haluan työltäni haasteita, enkä sitä, että jokainen päivä on samanlainen, ja tuntuu kuin suorittaisin tehtäviä laput silmillä aivan sumussa, ilman minkäänlaisia ponnisteluita. Haluan, että lapseni voi olla ylpeitä minusta ja aikanaan ottaa mallia minusta. Ennen kaikkea haluan kuitenkin osoittaa itselleni, että mikä vain on mahdollista, jos tarpeeksi haluaa ja yrittää!

Haave nro 2: Kunnon kohotus ja laihdutus

Juu, "hiukan" pinnallisempi haave, mutta tärkeä kuitenkin. Olen suoraan sanottuna rapakunnossa. Haaveenani on laihtua 9kg ja ennen kaikkea kohottaa kuntoani, joka on totaalisen surkea. Laihduttamista en voi aloittaa vielä imetyksen vuoksi, mutta urheilla voin (yrittää) kyllä!

Haave nro 3: Taloudellinen tilanne haltuun

Koska lottoa en ole selvästikään voittamassa (olen kuitenkin yrittänyt ainakin neljä kertaa!), niin minun on tässäkin asiassa oltava oman onneni rouva. Tämä kolmas haave tietenkin sivuaa ensimmäistä haavettani, kun saan kunnollisen tutkinnon ja kunnollisen työpaikan, niin on oletettava, että myös taloudellinen tilanteeni olisi hyvä. Haaveilen kuitenkin, että voisin jossain vaiheessa olla kuukausipalkasta riippumaton. Kuulostaa toki mahdottomalta, mutta mikä oikeasti on mahdotonta? Kun olen tämän ikäisenä keskittynyt siihen, mitä haluan myöhemmin elämässäni saavuttaa ja teen valtavasti töitä sen eteen, että haaveistani tulee totta, niin luulen, että melkein mikä vaan on mahdollista! Omaisuuden kartuttaminen voi tietenkin kunnolla vasta alkaa, kun tuo ensimmäinen haave on joten kuten toteutunut, mutta tämä on minulle tärkeä haave myös. Kuten varmaan aika monelle muullekin!