Kelpaanko minä sinulle?

Olen sen tyyppinen ihminen, joka aina miettii mitä muut ajattelevat. Voinko tehdä niin ja näin, mitähän nuo ajattelevat, jos sanon/teen näin. Jotain tästä pakonomaisesta muiden miellyttämisen tarpeesta ja hyväksynnän hakemisesta kertoo se, että vauvauutisista pitäisi iloita, ei ensimmäisenä miettiä, että mitäköhän kaikki ajattelevat, kun olen näin nuori ja minulla on näin monta lasta. Ryhmässä ja vieraammassa seurassa puhuminen on minulle melko vaikeaa, koska pelkään, että sanon jotain väärin ja minulle nauretaan. Jos mokaan, niin näennäisesti nauran mukana, mutta posket helottaa punaisena ja itku meinaa päästä. Kyllä, minulta, 24-vuotiaalta aikuiselta! En lähde analysoimaan itseäni nyt sen syvemmin, enkä syytä tällaiselle käytökselle yksin varmaan löytäisikään, ehkä olen terapian tarpeessa!

Toivon, että tämä blogi toimii minulle osittain pienenä terapiana, paljastan itsestäni täällä asioita, joita en muuten ehkä kenellekään sanoisi. Vaikka teenkin sen ainakin näin aluksi anonyymisti, niin tämä helpottaa.

Haave nro 4: Itsetunnon kasvatus

Voisinpa olla huoleton ja supliikki tyttö, joka osaa nauraa itselleen, joka osaa pitää esitelmiä luokan edessä ja joka ei pelkää koko ajan mokaavansa. Uskon, että tämän 'haaveista totta'-projektin myötä itsetuntoni kasvaa ja identiteettini kehittyy ja mahtipontisesti sanottuna löydän paikkani tässä elämässä. Osoitan itselleni ja kaikille, että minusta on siihen, muuhunkin kuin vain pakollisen suorittamiseen. Voin tavoitella ja saavuttaa muutakin! Yliopistolla on ilmeisesti jotain ryhmiä esiintymiskammoisille, mutta sitä ennen minun on selviydyttävä yo-tutkinnosta kaikkine esitelmineen. Tässä asiassa varmasti harjoitus tekee mestarin ja mitä enemmän esiintyy, sitä helpompaa se on. Kuulostaa ihan logiiselta, mutta helppoa tai mukavaa siitä ei varmasti tule minulle koskaan. Haaveeni on siis realistisesti, että itsetuntoni kasvaa sen verran, etten enää jatkuvasti pelkää mokaamista ja soimaa itseäni loputtomiin virheistäni, ja että pystyisin esiintymään luontevasti.

Tekstin otsikko, kelpaanko minä sinulle, kuvastaa hyvin ajatuksiani. Mietin, että kelpaanko muille, mutta tärkeintähän on, että kelpaan itselleni.

Haaveideni toteutus etenee hitaasti, mutta varmasti. Lapset ja koti verottavat aikaani ja energiaani luonnollisesti paljon, mutta rehellisesti sanottuna minun on opeteltava käyttämään aikaani hyödyllisemmin ja tehokkaammin. Ehkä minun ei tarvitse tuijottaa ihan joka ikista Livin ja Avan lifestyle- ja kokkiohjelmaa, tai pelata milloin milläkin mobiililaitteella jatkuvasti. Ehkä myös Facebook pärjää ilman jatkuvaa läsnäoloani ihan hyvin! :) Olenkin nyt yrittänyt käyttää aikaani tehokkaammin, katsella dokumentteja edes välillä tositeeveen sijaan ja lukea hieman opettevaisempia tekstejä kuin netin keskustelupalstat. Toki joskus pitää saada olla aivot vapaalla, kun arkikin on näin rankkaa, mutta nyt täytyy muistaa pitää eye on the price!

Talousuutisia heti aamusta

Taloussanastoa for dummies vauvan syöttämisen ohella

Tästä se lähtee!